Kun kerran kaikki muutkin niin miksen minäkin? Kirjoittaminen on aina jossain määrin kiehtonut, vaikkakin sanoja tulee kulutettuna lähinnä luetussa muodossa. Kirjaa ei ole tullut kirjoitettua, eikä ole vielä suunnitelmissakaan. Aloitetaan nyt tästä blogista ensin.
Mitä täällä blogista sitten tulee löytymään? Hyvä kysymys. Musiikkia, tietotekniikkaa, mopoilua, ruokaa, mitä nyt sattuu sillä hetkellä mielenpäällä olemaan. Tänne on hyvä myös tallentaa omia seikkailuja vuosien varrelta, voi sitten vanhana lueskella ja muistella. Tavoitteena ja tarkoituksena on kirjoittaa hauskemmin kuin Hynynen ja Pratchett. Todennäköisesti tuloksena on jotain ihan muuta mutta turhien haaveiden elättelyhän on elämän suola. Kielenä säilynnee suomi mutta seasta saattaa löytyä myös lontoota. Varsinaista finglishiä pyrin välttämään, paitsi silloin kun haluan korostaa olevani muiden yläpuolella. Tällöin saatan käyttää mm. ilmaisua "Mikäli jotain jäi epäselväksi, älkää hesitoiko kysyä minulta jotain!".
Muutamalla sanalla bloggaaja itse on kolmenkympin kriisissä kierivä siirtolainen Etelä-Pohjanmaalta, joka nykyään pitää majaansa Oulun kupeessa. Kiinnostuksen kohteet tuli mainittua oikeastaan tuossa alussa blogin aihepiiriä käsiteltäessä. Musiikkipuolelta uppoaa enimmäkseen metalliosasto, mutta myös kevyempi rock maistuu. Niin ja löytyy minulta myös synkkä teknomenneisyys, jonka johdosta Airaksisen Parasta ennen YleX:ltä on täysin kuunneltavissa. There's no techno like ysäritekno. Työn puolesta tulee harrastettua sitten tuota tietotekniikkaosastoa, mutta varsinaista techblogia tästä ei ole tarkoitus väsätä.
Pyrin sisällyttämään blogeihin myös musiikkivalintoja, artisteja, levyjä, yksittäisiä kappaleita. Musiikkimakuja on monia, mutta elleivät omat valintani uppoa niin ei ole minun syyni että teillä (tässä siis monikko sillä rohkealla oletuksella että tätä lukee useampikin henkilö, ei vain äiti) on huono musiikkimaku.
Tällä se kait on mentävä. Ja ensimmäisenä musapoimintana on metallistin statuksesta huolimatta nostettava esiin Palefacen Helsinki - Shangri-La -levy (hirveesti väliviivoja). Kerrankin sellainen levy jota kannattaa oikeasti istua alas kuuntelemaan. Sanoituksissa on särmää, ja vaikka tuolla lätyllä onkin jo muutama vuosi ikää niin omalla kohdalle tuo osui vasta muutama kuukausi sitten. On se Karri vain sanamies. Pistää miettimään että pitäisikö tähän suomalaiseen raap-musiikkiin tutustua tarkemminkin?
Pyrin sisällyttämään blogeihin myös musiikkivalintoja, artisteja, levyjä, yksittäisiä kappaleita. Musiikkimakuja on monia, mutta elleivät omat valintani uppoa niin ei ole minun syyni että teillä (tässä siis monikko sillä rohkealla oletuksella että tätä lukee useampikin henkilö, ei vain äiti) on huono musiikkimaku.
Tällä se kait on mentävä. Ja ensimmäisenä musapoimintana on metallistin statuksesta huolimatta nostettava esiin Palefacen Helsinki - Shangri-La -levy (hirveesti väliviivoja). Kerrankin sellainen levy jota kannattaa oikeasti istua alas kuuntelemaan. Sanoituksissa on särmää, ja vaikka tuolla lätyllä onkin jo muutama vuosi ikää niin omalla kohdalle tuo osui vasta muutama kuukausi sitten. On se Karri vain sanamies. Pistää miettimään että pitäisikö tähän suomalaiseen raap-musiikkiin tutustua tarkemminkin?
Ovr'n out.
PS. Yksi aamu jäljellä ennen kesälomia!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti